Espanja. Zorron ja flamencon maa. Ja sinne minä, tavallinen lukiolaistyttö olen kesken kouluvuoden aikeissa matkustaa. Kolmeksi kuukaudeksi. Monet, joille kerroin matkastamme, näyttivät melko hämmästyneiltä, kun kuulivat matkan laajuudesta. Mutta siltä näytin varmaan minäkin kun kuulin porukoilta heidän suunnitelmistaan tälle talvelle. Espanjaan siis, lämpimään ja aurinkoiseen kylmän ja räntäisen Suomen sijasta. Mikäs siinä sitten.

Lähtö lykkääntyi koko ajan , kun iskä ei jostain käsittämättömästä syystä päässytkään kotiin silloin kun oli sovittu. Tänä viikonloppuna sitten lähdetään,  en vielä tiedä millä tai minne. Autolla varmaankin, ja etelärannikolle..? Opiskelu vähän hirvittää, mutta aika vähän sittenkin. Kai siitä kolmosjaksosta itsekseenkin voi selvitä.

Olen odottanut tätä lähtöä (tai edes lähdön varmistumista )aika hemmetin kauan. Ei niin, etten viihtyisi kotikaupungissani, mutta siitä saakka kun skootteri kieltäytyi enää yöpakkasten jälkeen käynnistymästä ja kylmyys alkoi tunkeutua luihin ja ytimiin, olen ollut välmis lähtemään vaikka heti. Odotan innolla uusia kaupunkeja, ihmisiä, ruokia, maisemia ja fiiliksiä, ja kaikkea mitä seuraavat kolme kuukautta voivat tuoda tullessaan. Taidanpa alkaa jo pakkailemaan.